Heips !
Tästä nyt on mennyt hetki ennen, kuin taas kirjotan. Tälläkin hetkellä on oikeastaan vaikeaa. Mistä edes alottaa..
Tää asia ei sitten olekkaan mikään iloinen aihe. Yritin monta kertaa kirjottaa tätä. Nyt ehkä kirjotan saadakseni vähän purettua omaa oloa. Tätä on erittäin vaikea kirjoittaa enkä tiennyt edes onko tämä tarpeellista. Haluanko edes...kirjoitan silti. On ollut raskas viikko. Laitan tän nyt lyhyesti sillä videon jo kerkesin aiheesta tekemään omalle YouTube kanavalle.
Meidän pieni, ihana, rakas hauva vauva Tilda on nyt meidän suojelusenkelinä. Toukokuussa olisi ikää tullut 12v ja tää tuli meille todella todella shokkina. Selitän lyhyesti siis.
Pari päivää aiemmin Tilda oli pissinyt sohvalle pari kertaa. Tulihan sitä vaan ajateltua, että joko ei pieni kerinnyt edes nousta ja vahingossa tai, koska ikää on niin ei jotenkin sitten osannut. Noh...25.3 maanataina aamulla, kun äidin luokse menin äitiä hakemaan mun kanssa kauppaan niin ei Tilda tullutkaan mua ovelle vastaan. Ei kuulemma ollut tullut aamupalaakaan syömään. Ajateltiin sen menevän ohi...no eipä mennyt...Mun pikkuveli soitti mulle samana iltana, että voinko mennä Tildaa vahtimaan ja olemaan sen kanssa sillä itse oli lähdössä joksikin aikaa iskää auttamaan. Syy miksi sitten Tildaa ei uskaltanut jättää yksin oli se, että Tildan ääni rohisi todella omituisesti ja voimakkaasti.
Kun menin niille käymään niin yritin etsiä syytä asialle netistä. Yritin ajatella oisko vaikka yskää tai jotain muuta... ohimenevää... Löysin sitten ohjeen jossa kehotettiin tekemään höyryhengitystä ja HETI juoksin suihkun laittamaan päälle, vesi kuumalle, vesi valumaan seinää vasten ja odotin sen höyrystävän kylpyhuonetta. Tildan kanssa ei siis menty suihkuun vaan suihkun vieressä lattialla vaan istuskelemassa ja toivomassa tämän auttavan. Oltiin 5min ja Tilda kyllä tietty läähätti, mutten kuullut rohinaa. Olin iloinen ja ajattelin että auttoi. 5 minuuttia myöhemmin Tildan olo ihan samanlainen. Aloin olemaan jo toivoton, kun en pientä osannut auttaa. Ulkonakin kokeilimme, mutta ei koiralla ollut fiilistä mihinkään. Äidille viestiä. Käskin soittamaan iltavuoron jälkeen heti ja kun vihdoin sen puhelun sain niin sanoin, että nyt Tilda on pakko viedä eläinlääkäriin. Oli suurinosa, melkein kaikki mennyt kiinni, mutta 18min matkan päässä oli yksi. ÄKKIÄ SINNE !
Siellä oli jo joku ennen meitä, mutta saatiin Tildalle laite jolla annettiin happea. En edes tiedä mitä kello oli, kun päästiin sisälle. Väsytti ihan hirveesti, mutta Tildan takia jaksoin. Tilda yritti niin reippaasti. Oli niin reipas pieni koko ajan. Kyllähän se eläinlääkäri kyseli ja pyöri ja katseli Tildaa. Sitten otti..ultralaitteen... Päässä pyöri... tietenkin oon kattonut niitä kaikkia eläinlääkäri ohjelmia. Sillä se sitten tutki. Mulla kostu kyynelkanavat, kun aloin näkemään sillä laitteella jotain outoa. En mä tietenkään tienny mitä se tarkotti. Odotin ja odotin...kunnes se lääkäri sanoin kasvain.. Alkoi tulla kyyneleitä...Yritin Tildan takia pysyä rauhallisena. Koko ajan kerroin Tildalle kuinka ihanan reipas se on. Niin reipas ja hyvä tyttö !
Sieltä se sitten tuli... Kuultiin, että sieltä löytyi pernakasvain joka oli 8-10cm ja levinnyt keuhkoihin.
Kauaa ei mitään mietitty, kun päätös oli tehtävä ja tehty. Tilda on päästettävä pois kivuista pian.
Tilda haudattiin 26.3.2019
RAKASTAN edelleen tuota pientä ihanaa koiraa ! <3
Ei sanoin voi kuvailla ikävää joka edelleen ja aina pyörii. On menny reilu 4 kuukautta ja itken edelleen. Mun on vaikee puhua tietyistä asioista ilman , että itkettää tai itken. On ollut myös tärkeää perheen kanssa puhua asiasta ja muistella yhdessä niitä hetki tuon rakkaan pienoisen kanssa.
On myös toinen asia jonka kuulin sitten viikko tämän jälkeen...SIIS VAIN VIIKKON PÄÄSTÄ TÄSTÄ....en edelleenkään osaa sanoa kuinka raskas mun kevät oli ja tähän asti kesänkin aikana on ollut. Nimittäin myös mun psykologi menehtyi.. En tietenkään koskaan saa selville miksi. Arvailla voin. Psykologin tarkkaa ikää en tiedä mutta paljon alle 40v.. Itkin todella paljon sinäkin iltana.. Voisin sanoa todellakin, että tämä psykologi oli kultaa. Ei ollut mikään ihme täti joka sanoo koko ajan "ymmärrän,ymmärrän.." eikä loppupeleissä tajuaisi mitään. Ei ei...tämä psykologi osasi sanoa oikeat sanat. Tietenkin hänelle tuli niitä peruutuksia paljon, mutta nyt voin vaan arvailla miksi..liittyikö menehtymiseen vai mitä tapahtui...Mutta se nainen oikeasti ymmärsi ja auttoi mua 3 vuotta.
Kiitos hänelle siitä ! <3
Levätkää rauhassa paras psykologi ikinä ! Ja meidän ihanalle, ihan parhaalle rakkaalle Tildalle joka jaksoi todellakin olla se ihanin ja rakastavin koira mitä tiedän ! <3
